Suomalaisen kansantanssin tunnusomaiset piirteet
- Kaikki suomalaiset kansantanssit ovat seurustelutansseja.
Joidenkin maiden perinteessä yleiset esiintymistanssit, joissa yksi tai
useampi tanssija esiintyy passiiviselle yleisölle, ovat suomalaiselle
kansanperinteelle täysin vieraita.
- Tansseissa on tavallisesti tyttöjä ja poikia yhtä paljon.
- Sukupuolet ovat tanssissa tasa-arvoisia mutta niiden roolit ovat erilaisia.
- Tansseissa esiintyy runsaasti symmetriaa sekä paikan, ajan että sukupuolen
suhteen.
Hyvin tyypillistä on vuorottelusymmetria: esimerkiksi saman vuoron tanssivat
ensin pääparit ja sitten sivuparit, tai ensin yläpuoli ja sitten alapuoli,
tai ensin pojat ja sitten tytöt, tai neliössä ensin sivut ja sitten kulmat,
tai samat parit ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen.
Aikasymmetria ilmenee myös toistona, esim. siten, että tanssi alkaa ja loppuu
samalla vuorolla, tai että kukin vuoro koostuu muuttuvasta osasta ja
samanlaisena toistuvasta, laulun kertosäkeeseen rinnastettavasta osasta.
Informaatioteoreettisesti tarkastellen symmetria on taloudellinen tapa toteuttaa
vaihtelua; toisin sanoen monimutkaisilta näyttävät vuorot on helpompi muistaa
rakenteen säännöllisyyden ansiosta.
Sama periaate on yleinen myös kansanrunoudessa.
- Suomalaiset tanssit jakaantuvat tyylillisesti kahteen ryhmään: läntisiin ja
karjalaisiin.
Läntinen alue kattaa tässä suurimman osan maata aina Savoa myöten.
Karjalaiset tanssit ovat saaneet vaikutteita Venäjältä, läntiset Ruotsin
kautta.
Jako ei mene puhtaasti maantieteen mukaan, sillä osa Karjalassa muistiin
merkityistä tansseista on tyyliltään selvästi läntisiä; itäinen tyyli sen
sijaan ei ole mainittavasti levinnyt Karjalan ulkopuolelle.
Eroja on askelikoissa, peruskuvioissa, tanssiasennoissa ja tanssien rakenteessa.
Läntiset tanssit tanssitaan yleensä vakiintuneen kaavan mukaan,
karjalaisissa tansseissa sen sijaan esiintyy usein miesten soolovuoroja,
joissa kukin tanssija voi vuorollaan esittää taitojaan omilla kuvioillaan.
Käsi kädessä tanssittaessa pidetään läntisissä tansseissa kädet olkapään
korkeudella, karjalaisissa alhaalla.
Vapaa käsi on läntisissä tansseissa ainakin pojalla nyrkissä vyötäröllä,
karjalaisissa irrallaan alhaalla.
Tytön käsi voi molemmissa tyyleissä olla myös hameessa.
Juoksuaskeleet ovat karjalaisissa tansseissa joko matalaa puolijuoksua
tai uhtuanaskelta,
läntisissä tansseissa tavallista juoksua.
Polkka on karjalaisissa tansseissa
harvinaista, ripaska ja muut vastaavat
askeleet taas ovat lännessä tuntemattomia.